Osallistava Valehtelijoiden klubi - perinnekasvatusta kouluun

Idea osallistavasta valehtelijoiden klubista perinnekasvatuksen työmuotona kehittyi Suomenselän 4H-yhdistyksen hallinnoimassa ja Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamassa hankkeessa "Isoäidin aikaan - totta vai tarua", jota toteutettiin mm. Kannonkosken koululla.

Tavoitteena oli tuoda "museo" ja perinnekasvatus innostavalla tavalla osaksi koulun opetusta, herättää historia "henkiin" ja lisätä mielenkiintoa perinteitä kohtaan.

Toisena tavoitteena oli tuoda yhteen kulttuuri- ja museoalan toimijoita sekä koulun henkilökuntaa ja oppilaita. Kaikki oppilaat eivät käy museossa, joten kotiseutumuseo tuotiin kouluun. Lisäksi toiveena oli, että koulun kanssa saataisiin sovituksi käytäntö siten, että kaikki 3. luokkalaiset osallistuisivat jatkossa vuosittain kotiseutumuseovierailuun. Näin kaikki oppilaat vierailisivat museossa ainakin kerran kouluaikanaan.

Yhtenä tavoitteena oli myös herättää oppilaat pohtimaan nykypäivän kulutusta, materiaalivalintoja ja tavaroiden määrää. Kehittäminen aloitettiin sopimalla kulttuuri- ja museoalan rantautumisesta koululle. Oppilaille järjestettiin työpajoja, joihin kuului ennakkotehtävä, 2 oppituntia ja lopuksi omaa pohdintaa. Ennakkotehtävät ohjasivat opettajat koululla etukäteen annettujen ohjeiden mukaan. Oppitunneilla oppilaat kokoontuivat koulun saliin ja vierailevat kulttuuri- ja museoalan ammattilaiset ohjasivat tunnit, sekä loppupohdinnan.

1. oppitunti oli Valehtelijoiden klubia, jossa oppilaat istuivat yleisönä ja kulttuurialan ammattilaiset esittelivät vanhoja käyttövälineitä. Kuhunkin välineeseen liittyi kolme tarinaa, joista saattoi olla totta yksi tai useampia.

Oppilaat osallistettiin valehtelijoiden klubiin siten, että vapaaehtoiset lapset / nuoret pääsivät lukemaan totta tai tarua väittämiä esineistä. Oppilaat saivat myös halutessaan itse keksiä esineeseen liittyvän väittämän. Kun kaikki kolme väittämää oli kerrottu, yleisö äänesti viittaamalla kenen kertoma tarina oli tosi ja kenen ei. Lopuksi paljastettiin oikea vastaus ja juteltiin esineeseen liittyen entisajan elämästä.

2. oppitunnilla oppilaat pääsivät tutustumaan tarkemmin vanhoihin välineisiin rastipisteillä. Yhdellä pisteellä sai jauhaa kahvimyllyllä kahvipapuja, toisella pestä pyykkiä pyykkilaudalla, kolmannella kokeilla rukkia, sekä poljettavaa ja kammesta veivattavaa ompelukonetta jne. Viimeisellä pisteellä oli esineitä, joihin oppilaat saivat itse keksiä tarinoita ja käyttöideoita.

Tekemisen lomassa oppilaiden kanssa keskusteltiin mm. materiaaleista, kuluttamisesta ja kestävästä kehityksestä.

Lopuksi oppilaat pohtivat kuka päättää mitä museossa säilytetään ja mitä esineet kertovat entisajan elämästä. Lapset saivat myös ehdottaa mitä he haluaisivat nykypäivän elämästä taltioida museoon tuleville sukupolville nähtäväksi. Joissakin työpajoissa ehdittiin myös kokeilla puujalkoja ja tutustua entisajan leikkivälineisiin.

Valehtelijoiden klubi -työpajaa kehittivät yhteistyössä Kulttuuritoimi Kannonkoski, Nuorisotoimi Kannonkoski, Kannonkosken koulu, Suomenselän 4H-yhdistys ja vapaaehtoistoimijat. Vapaaehtoistoimijoiden joukossa oli ikääntyneitä kuntalaisia, joilla oli paljon tarinoita ja perimätietoa jaettavana. Kehittämistyön tuloksena Valehtelijoiden klubi ja vierailut Kotiseutumuseolla vakiintuivat Kannonkosken kulttuuritoimen ja Kannonkosken koulun yhteiseksi vuosittaiseksi toimintamalliksi.

Yhteistyössä toteutettava perinnekasvatus ja museokäynnit myös kirjattiin Kannonkosken kulttuurikasvatussuunnitelmaan vuonna 2022. Kehittämistyö johti siten suunnitelmalliseen ja tavoitteelliseen perinnekasvatustoimintamalliin.

Lisäksi kehittämistehtävä lisäsi yhteistyötä museo- ja kulttuurialan toimijoiden sekä koulun ja kuntatoimijoiden välillä.

Yhdeksi tavoitteeksi oli asetettu oppilaiden innostaminen ja mielenkiinnon herättäminen perinteitä ja historiaa kohtaan. Voidaan todeta, että valehtelijoiden klubissa innostuneisuus oli ainakin käsin kosketeltavaa, sillä vapaaehtoisten oppilaiden määrä esityksissä oli niin valtava, etteivät kaikki halukkaat valitettavasti päässeet väittämiä esineistä esittämään.
Työpajassa lapset kertoivat missä olivat vanhoja esineitä ennen nähneet ja yhdistivät niiden käytön esim. omiin isovanhempiinsa. Sattuipa mukaan myös maahanmuuttajalapsi, joka kertoi että samanlaisia pyykkilautoja käytetään edelleen hänen kotimaassaan. Tästä virisikin vilkas keskustelu eri kulttuureista.

Oppilaat myös keksivät luovasti monia erilaisia omia väittämiä esineistä. Niinpä vanhan ajan puisesta perunan keittovesisiivilästä kehittyikin työpajassa luovasti lankojen värjäyslaite tai pelimaila tyypille, jolla osumatarkkuus ei ollut järin vahva tai vahvemman puoleinen kurittamisväline niskoitteleville lapsille (työpajassa kun oli puhuttu myös siitä miten ennen lapsia kasvatettiin).

Työpaja herätti myös pohdintaa: oppilaat yksi toisensa jälkeen totesivat, että ennen ei ollut niin paljon tavaroita, eikä niitä tarvittaisi tänäkään päivänä näin paljon. Joku laski, että hänellä on ainakin 10 paria erilaisia kenkiä ja luetteli lenkkarit, kumpparit, sandaalit, talvikengät, juhlakengät, jalkapallokengät, sisäpelikengät jne.


Lapset myös totesivat, että ennen leikittiin enemmän ulkona ja vietettiin aikaa perheen ja kavereiden kanssa. Nykyään pelataan ja ollaan puhelimilla. Aika moni oppilaista totesi, että olisi kivaa, jos oltaisiin ja touhuttaisiin yhdessä nykyäänkin enemmän, eikä olisi niin kiire. Tästä jäikin pohdittavaa monelle meille aikuisellekin.

Museoon suurin osa oppilaista haluaisi tänä päivänä tallettaa kännykän ja tietokoneen. Aika moni myös vastasi, että kahvinkeittimen. Tähän saattoi vaikuttaa kyllä se, että kahvipavut tuoksuivat vahvasti työpajassa ja niiden jauhaminen oli lapsista mukavaa puuhaa.

Valehtelijoiden klubi ja museovierailut jatkuvat vuosittain.

Toimialat

Toiminnot

Teemat